Eipä yksi kipsi ole meitä paljon ehtinyt rajoittamaan. Ei ehditty kovin järkyttymäänkään, ennen kuin jo kuultiin, että saattaisi olla mahdollisuus saada koko hökötys pois jo kolmessa viikossa. Pieni toivo elää vielä pojalla siitä, että käsi tulee kuntoon. Hänellä on ollut nyt huonoa tuuria noissa kauden pääpeleissä, viimeeksi nilkutettiin, nyt ollaan käsipuolia. Onneksi ei käynyt pahemmin.
"Äiti, mie osaan kyl jo kirjottaa, skuutata ja pelaa korista vasemmalla kädellä!" Totesi äsken iloinen poika pihamaalla.
Äiti, mie osaan vasemmalla |
Bougainville. Repsahdin marketissa paljon Afrikan lapsuusmuistoja herättävään kukkaan. |
Ei ole nyt juhlinnalla taas loppua. Isompi poika kierteli pihaa kuin kissa pistoksissa, oli lähdössä kaverin synttäreille, viemisinä uusia tuunausosia kaverin skuuttiin ja jonkun "legendaarisen" skuuttaajan nimmari kiinnitystarrassa. Tiedossa oli kuulemma iso pizzatilaus ja jääkiekon MM-kisojen avauspeli. Taisi olla tärkeintä se, että näillä synttäreillä vastuu oli siirretty jo sankarin isoveljelle, eikä vanhempia ole mailla halmeilla. Turvallista itsenäisyyden harjoittelua, parin korttelin päässä.
Ulkoa kuuluu kova kolina ja kalke. Mieheni oli sitten ostanut uuden pihakoripalloverkon ja ison päätylevyn, sekä muutaman uuden osan kipsipojan skuuttiin. En aio osallistua projektiin. Olisin keksinyt monta, ehkä jopa hyödyllisempää projektia. Kuitenkin tiedän, että noista jutuista tulee tämän kesän hittejä. Väistyn siis taka-alalle ja otan oman hetkeni orvokkeja istutellen. Jos innostun, saatan kylvää porkkanat ja salaatit sisäruukkuun. Ne ovat olleet jo jonkin aikaa meillä odottaen rouvan inspiraatiota. Nyt se taitaa iskeä.
Olen valmis myös raportoimaan alimittaisista porkkanoista, reikäisistä lehdistä ja säälittävistä versoista. Projektihan tästä tulee, sille ei voi mitään.
0 comments:
Post a Comment