Blogi kriisissä

Olen joutunut hidastamaan kirjoittamisen tahtia rajusti viime aikoina.
Minulla on vaan liian paljon hommia ja sen pienen hetken päivässä, mikä on tyhjä, käytän sohvalla nollaamiseen. Kuuntelen töissä silmät pyöreänä kun rouvat papattavat, kova on kiire, ihan kerran lukukaudessa on lapsen kevätesitys ja pääsee vasta kahdeksalta kotiin. Jotain pientä itkee sisälläni, olen hiljaa enkä kerro, että meillä oli eilen sellainen poikkeuksen poikkeusilta, että pojilla oli yhteensä neljä menoa ja hoidimme ne mieheni kanssa tiukasti aikatauluttaen, kuin sotilasoperaatiossa. Viimeisin tuli kotiin puoli yhdeksältä. Sain oman ruokani eteeni, kun sen itse tein, klo 23.

En yleensä koskaan päivittele ääneen tällaisia, sillä itsepähän olen oman elämäni valinnut. Niin kauan kun lapset haluavat juosta pallon kanssa, minä vien ja autan, enkä valita siitä ulkopuolisille. Joskus salaa toivon, että joku muistaisi minua sellaisella lahjalla, että saisin vaikka yhden kodin siivouksen lahjakorttina. Kun en enää aamuyölle jaksa viikata pyykkiä. Mutta kuten sanoin, omaa valintaa tämä on. Jos talous soisi, varmasti joskus jonkun avun tänne ottaisin.

Siitä päästäänkin sitten näihin kirjoittelun teemoihin. Kiire, arki, vien lapset, tuon lapset, teen jotain ruokaa, taas on kiire. Jaksaakohan sitä kukaan lukea? Välillä mietin, että tällainen hötkyily johtaa mielen tylsistymiseen. Lopetin haaveilun ja suunnittelun, kaiken sen, mistä ehkä ajattelin kirjoittavani silloin, kun blogin aloitin. Siihen ei ollut aikaa. Tämä on nyt jo vähän marmatusta, mutta meidän kesälomakin menee vähän niin ja näin. Tänne nettiin sopimattomista syistä yhteinen, edes viikon yhteinen kesäloma puolison kanssa näyttää menevän karille ja joudun siis viihdyttämään lapsia koko kesälomani. En viitsisi matkoillekaan paljon lähteä, sillä kaikki on sitten itse tehtävä: pakkaukset, purut, ruuat, kartanluvut. Blaah.

Eli jos siellä nyt joku on oikeasti näitä kirjoituksia ikinä lukenut, nyt on mahtava aika ilmoittaa itsestäsi, sillä muuten taidan pitää taukoa. Ei niin, että kirjoittaisin tätä muille, mutta kuitenkin niin, että vähintään yhtä kätevää on vaan kirjoittaa pöytälaatikkoon.

Nyt olen jo myöhässä pienemmän hausta, adios :D