Viidakkovimma

Kevät saa joka vuosi aikaan minussa samanlaisen pakonomaisen himon upottaa sormet multaan, haravoida kaikki kuollut yökkö pois pihasta ja karsia, oksastaa, lannoittaa sekä puunata pihaa. Nyt on sinänsä erilainen kevät menossa muihin nähden, että kohta tulee vuosi täyteen uudessa omakotitalossamme, jossa on tehty ilmiselvästi suunnitelma puutarhasta, sen perennoista ja kukkimisjärjestyksestä.

Kasvien tuntemukseni on surkea. Kyllä, keltainen kukkahan se siinä. Lehmät eivät näitä syö. Nimi? Ei mitään käsitystä.

 

 

Jos et kerro, voin tunnustaa, että tylsällä hetkellä töissä kävin googlettamassa pihani kasveja. Yritin saada kaikille kymmenille istutuksille nimen, kukinta-ajan ja hoito-ohjeen. Siinä sivussa innostuin aivan lapsenomaisesti kasvimaan perustamisesta. Sellainen tulee, se on varma. Minulla oli mahtavasti kukoistava kasvimaa rivitalossa, jossa basilikat alkoivat olla läehmmäs minun mittaisia loppukesästä. Maasta nousi myös mansikoita, porkkanoita, rakuunaa, minitomaatteja ja timjamia. Aiemmin en vain hahmottanut, että minne maa voisi tulla uudessa kodissamme. En ole kokenut pihamaata vielä ihan omakseni.

Lilja. Minun pihassani. Nyt ei ole mitään käsitystä, missä päin pihaa ja mikä lilja. Hoidan sitä, jos se nousee uudelleen tänä kesänä!

 

 

Tonttimme ongelma on se, että se on periaatteessa ihan iso, mutta iso nurmikenttä puuttuu, se, jonka laidoille voi istutella kaikkea. Meillä on iso, kivikkoinen pengerrys pienehkön alanurmen yläpuolella, joka sitten johtaa talolle, jota ympäröi kuistikatos, laatoitusta ja vähän rämeistä takametsää. Piha on näyttävä ja edustava, mutta ei kovin käytännöllinen. Keksin tänään, että hyötypuutarha tulee aurinkoiselle talon sivustalle. Siihen jää vielä poikien kulkureitti, kun juoksevat kesäisin kirkkistä. Kaikki tällaiset kirkkis-aspektit on otettava huomioon, ei voi mitään. Myös koripallokorin läheisyyteen on turha mitään istutella, vieressä olevat pensaat ovat jo ihan lahonneet pallojen iskuista.

Näitä ruusuja tuli lapsilta toivomus karsia. Häiritsevät kuulemma tramppapolttiksen pallon hakua piikeillään. Hmmm.. kehitellään jotain.Ehkä karsitaan, ehkä pojat sopeutuvat...

 

Olen tilannut mieheltäni kasvimaa-laatikon. Minulla on työkaverina henkilö, joka on täysi viherpeukalo. Häneltä sain tarkat mitat, lautojen koot, naulojen etäisyydet ja pohjustustaktiikan. Päälle vaan multaa ja sen kun istuttamaan. En ehkä malta odottaa. Ensimmäistä kertaa tuntuu, että tämä voi sittenkin olla ehkä oikea kotini. Jos saisin tänne jotain omaa, itse suunniteltua ja toteutettua.