Retki vanhaan kultakaivokseen Taiwanissa

Tänään päätin lauantaiaamun kunniaksi lähteä pienelle muistelumatkalle Taiwaniin. Paikka on rannikkokupunki Keelung, tai oikeastaan vuoristo Keelungin pohjoispuolella.

 

 

 

 

Jotain perin kotoista oli tuon päivän reissussa: vettä ripsi, kasvillisuus oli jotenkin oikein kovan toivomisen jälkeen hieman kotimaisen oloinen. Tai no, ainakin se oli vihreä.

 

 

 

 

Ajoimme vanhan kultakaivoksen raunioille. Paikassa oli jotain outoa tunnelmaa: pilviä ja usvaa, kosteaa pöheikköä, raunioituneita taloja kävelyreittien varrella, kauniita polkuja jyrkänteiden reunoilla.

 

 

 

Ajoimme siksakkia ylös, parkkeerasimme auton ja jatkoimme jalan. Ihmettelimme keltaista putousta. Kivi oli ketaiseksi hapettunuttta, ruosteista. Pojat ottivat ruostekivet muistoiksi taskuun (pyykkituvalta terveisiä, ne taskut sitten jäivät kelta-oransseiksi).

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kunpa kyltit ja laatat sekä esittelytaulut olisivat olleet myös englanniksi. Päätien varressa oli vain kyltti "old gold mine". Olisi ehkä vähän parempi kuva siitä, että missä oikein olimme, mitä kaikkea alueella oli louhittu ja miksi koko paikka oli nyt autioitunut. Vain vanhoja, kasvillisuuden peittämiä kiskoja kiveen hakatuissa tunneleissa ja jyrkänteiden reunoilla.

Paluumatkalla pysähdyimme vielä ihastelemaan jylhää rantaviivaa. Rantakalliot olivat muovautuneet sileiksi kalastajakylän liepeillä.

Kalastusaluksissa oli kauniit lyhtyrivistöt mastosta toiseen. Varmaan kauniita illalla, kun lyhdyt sytytetään.
 

Takaisin tullessa kävimme vielä paikallisessa kaupassa. Ihan ei ollut tarkkaa käsitystä siitäkään, mitä kaikkea lapsille olin ruuaksi ostanut, mutta maistellen sitä selviteltiin seuraavat päivät. Taiwanin ruoissa oli sellainen omituisuus, että he sotkivat täysin länsimaalaisen käsityksemme suolaisesta ja makeasta. Ostin kaupasta (mielestäni) vaaleaa ja tummaa leipää. Kuinka ollakaan, vaalean leivän päälle oli sivelty kerros kiiltävää sokerivettä ja tumma leipä olikin suolaista suklaakakkua. Hmmm... matkailu avartaa.