Hirveen sääli tavallaan, sillä se saattaisi saada meistä hirveän hyvät asukit!!!
Päivä, tai oikeastaan viikko alkoi minulle kovin armollisesti siinä mielessä, että nuorempi alkoi heti herättyään valittamaan vatsaansa. Eipä aikaakaan, kun jo silittelin pojan nukkaista niskaa pöntön yläpuolella. Oksis, you did it again! Kotiin oli jäätävä. Mikäs siinä, kun muistelin, ettei ihme kyllä tälle päivälle ollut mitään tapaamisiakaan. Ihan hyvä oli pojan kanssa nuokkua sohvalla aamupäivä, välillä pidellä vatia ja välillä nuokkua lisää, kun paha olo alkoi helpottaa ja piirretyt tekivät parantavia temppujaan kahdeksanvuotiaalle. En muista, milloin olisin saanut yhtä makoisat unet, kuin siinä sohvalla pehmeän viltin alla. Poika on toipunut jo hyvin aamun olotiloista, ja melkein tekisi mieli laittaa jo huomenna kouluun. Jääköön nyt kuitenkin huomiseksi kotiin, kun ei se vuorokausi tervettä oloa tule muuten täyteen. Tiedä, vaikka tarttuisi vielä. Huomiseksi isi jää kotiin.
Päivän toinen källi olikin sitten jo isompaa kaliiperia. Yksi sellainen verkko, joka oli veteen perheen paremman tulevaisuuden toivossa veteen heitetty, raahattiin takaisin tyhjänä veneeseen. Kovin raskasta on ollut katsoa tuon miehen potemista asiassa, kyllä hänkin haluaisi jo mennä eteenpäin, mutta kun ne elämän avaimet saattavat joskus olla niin pienestä kiinni. Vaikka siitä, ettei kukaan oikeasti lukenut, mitä siinä paperissa luki, jota oli ilta toisensa jälkeen kirjoitettu. Enpä lähde erittelemään asioita, mutta samapa tuo. Täällä taas ollaan ja elämä jatkuu ihan samanlaisena, kuin ennenkin.
![]() |
| www.dipity.com |
| Tunnelmia Seychelleiltä Tunnelmia Dubaista Tunnelmia Coral Islandilta, Puhket, Thaimaa |





0 comments:
Post a Comment