Bossa Novaa ja muuta ihmeellistä

Tämä on nyt ehkä vähän syvällistä, mutta yrittäkää kestää.

Loppupäätelmiä, ennen kuin perheeni huomenna tulee ja arki alkaa siinä silmänräpäyksessä:

1. Perhe on minulle todella, todella tärkeä asia. Nyt oli vaan käynyt niin, että äiti oli päässyt ihan sietokykynsä rajoille asti. Oikeasti olin, ihan pelottavan lähelle naksahduspistettä. En ollut sitä ihan ymmärtänytkään, ei ollut aikaa ajatella, että miltä nyt tuntuu ja mitä tarvitsee. Täysin itsekseen pyöritettävä arki oli saanut aikaan sen, että ihan oikeasti tarvitsin tämän viikon vaan puhaltelemiseen. Ensimmäiset päivät olin kuin pumpulipilvessä. Vaikka lapsia oli ikävä, tiesin, että tarvitsen tämän ajan nyt ja oli päättänyt, etten pode siitä huonoa omaatuntoa. Se onnistui tällä kertaa.

www.ehow.com

2. Olen nojautunut liikaa toisten mielipiteisiin ja tämän pienen kaupunginosan yhteisön sosiaaliseen pyöritykseen niin hyvässä kuin vähän siinä pahassakin. Kovasti olen yrittänyt kaikkia aina miellyttää ja lastenkin vuoksi sukkuloida ja sovitella niin aikatauluja kuin mielipiteitäkin. Minun on oltava vahvempi itse. Meidän on oltava vahvempia perheenä. Me olemme yksikkö, meillä tulee olla oma identiteetti, joka ei nojaa muiden peesailuun tai toisten miellyttämiseen. Haluan, että meillä on vahva perhe, joka pitää yhtä, asumme sitten suomalaisessa lähiössä tai toisella puolella maailmaa. Meidän välissä pitäisi olla vieläkin enemmän kuin näkymätöntä liimaa, joka vetää meitä puoleensa ja huihait sanoo siitä, miten toisilla tehdään aina paremmin ja hienommin (no, tämä on ehkä enemmän meidän asuinalueen vaiva, ei siitä sen enempää).

www.bedroomdesigncatalogue.com

 

3. Päätökseni on edelleen, että siirrymme tästä seuraavaan elämänvaiheeseen heti, kun vaan ovia avataan ja menolippuja tarjotaan. Tämä on ihan yhteinen linja, se on ollut sitä jo pitkään ja joskus on turhauttanut, kun mitään nykäyksiä ei ole tapahtunut. Olen siitä jo ollut joskus ihan lannistunut. Nyt taas vaihteeksi päätän olla lannistumatta ja odottaa kärsivällisesti, ilman sitä tunnetta, että elämä lipuu ohi ilman, että saamme siitä kunnolla kiinni. Tämä on vähän se meidän vaiva perheenä: meillä on niin paljon kokemuksia maailmalta, että varsinkin minä koen jatkuvaa ulkopuolisuutta suomalaisessa yhteisössä ja kameleonttina sopeudun siihen yleiseen tapaan olla ja elää. Mielessäni kuitenkin tiedän, että jokin päivä meillä on vielä toisin, mutta sitä en tohdi muille sanoa. Tämä on nyt tämä vaihe vaan.

4. Tähän nimenomaiseen vaiheeseen liittyen, on juuri tärkeää, että yritämme elää täysillä tätä vaihetta, sillä todennäköisesti muutos tulee kuitenkin joskus. En halua sitten katsoa taaksepäin ja sanoa, että olisimme voineet elää sen paremmin, ottaa enemmän irti. Sitähän tässä juuri parhaillaan tehdään: se sama asia eli lasten harrastukset, jotka meitä kuormittavat ihan arjessa joskus lannistumispisteeseen saakka, ovat niitä asioita, jotka auttavat meitä jaksamaan täällä. Ne pitävät meidät liikkeessä, ne ovat selviytymiskeino. Ymmärrän sen, että näin aktiivisten jäppisten seurassa tämä on nyt se tapa olla ja elää, mitään en voi karsia arjesta ilman, että se tuottaisi valtavaa surua lapsille. (Aktiivisten? Ai miten niin? Nyt kun kuume on poissa, pojat ovat eilen olleet ensin rinteessä, sitten välissä sisäliikuntahallissa palloilemassa ja lopuksi hohtokeilaamassa. Tänään olivat rinteessä, sitten Katinkullassa uimassa ja lopuksi pikkuserkkujen vuokramökillä iltaa viettämässä. Phuuh.)

5. Olen myös oppinut asioita itsestäni. Minulla on oikeastaan ihan kiva elämä, jos se ei vaan kuluisi kokonaan toisten passaamiseen. Palvelustyö kai sekin tosin on... Koti kiiltää edelleen puhtaana. En ole käynyt enää saunassa niin paljon. Pakenen ehkä arkena saunaan saamaan hetken huilin. Olen oikeasti kiinnostunut ihminen ja pystyn uppoutumaan keskusteluihin ystävien kanssa, joita on ilokseni ilmaantunut harva se ilta kahvikupin äärelle. Olen myös äärimmäinen tunnelmissa eläjä. Kun katson elokuvan, jään ikäänkuin elämään siihen tunnemaailmaan. Mielikuvitukseni on rajaton. Saattaisin olla hyvä kirjailija, jos vaan saisin tuon kaunokirjallisuusvaihteen päälle. Minulla elää tunnelmissa vieläkin voimakkaasti kaksi eri elokuvan miljöötä, joihin tipahdin täysin, kun kerrankin sai katsoa elokuvaa keskeytyksettä. Hassu lisäys itsestä oppimiseen? Tutustuin brasilialaiseen Bossa Novaan. Rakastuin, kuuntelen sitä joka ilta. Se vie minut lämpimään, trooppiseen iltaan kevyesti keinutellen. Jotain aaltojen kohinaa voi samalla kuulla taka-alalla tai sirkkojen siritystä. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Raportoin sitten taas hurlumhein keskeltä!

brasilialaista tunnelmamusiikkia