Pöytälaatikkokirjailijan painajainen

Pöytälaatikkokirjailija hyytyi.
Blogin aloittaminen on pelottavaa.
Määrittele siinä nyt sitten, että kuka olet.
Netti on täynnä blogeja, tämä on pitkään kytenyt pieni mielijohde.

Elämää kahden pojan äitinä, töissä kaupungilla. Paljon muistoja ja mielikuvia lapsuudesta ja eri elämänvaiheista maailmalla. Kaikkialla, ympäri maailmaa. Sellaista oli minulla. Kaukokaipuuta. Nyt on kauniit hanget. Kaunista, mutta tiukkaa settiä täällä vedetään. Harrastuksia, hukkuneita avamia. Hikikarpalot otsalla hämmennetään ruokaa. Hoputetaan suihkuun, kuulustellaan Euroopan kasvillisuusvyöhykkeitä keittiön pöydän ääreen, kirkasvalolmpun eteen luhistuneelta esiteiniltä. Pyydetään pienempää poikaa, ettei se koko ajan kailottaisi kalsareissaan "uu-uu-Ristomatti-uu-uu-Ristomatti".

No juuh. Olipas outoa. Kyllä tästä vielä jotain kirkastuu, ehkä. Vauhtiin kun pääsee, niin siinä on sitten pidettävä kahvoista kiinni rystyset valkoisina.