Onnen kyyneleet

Lapseni ei päässyt urheiluluokalle.

Saamiemme pisteiden perusteella on realistista ymmärtää, että hän oli ensimmäinen pois tippunut, viiden sadasosapisteen erolla hakurajaan.

Kerroin, että koskaan ei tiedä, miksi nyt saattoi olla ihan onnellinen päivä. Emme tiedä, mitä kävisi, jos olisi käynyt toisin. Toisaalta voi olla, että varasijalta noustaan vielä. Tai sitten ei. Jotain tasosta kertoo se, että kaikki sisään päässeet ovat tietomme mukaan olleet n. 1,5 pisteen päässä toisistaan.
Se, että näin kävi, ei tarkoita, ettei hän voisi urheilla ihan niin kuin ennenkin, ihan yhtä tavoitteellisesti, jos hän itse vaan haluaa. Mikään ovi ei ole mennyt kiinni vielä tulevaisuuden kannalta. Lohdullista on, että lähes koko pojan joukkue, joka pyrki, ei päässyt myöskään. Muutama luonnonlahjakkuus selätti seulan.

Näissä musiikkivideon maisemissa myös meidän, niin hyvin asian ottanut 11-vuotias urheilijanalku on Dubaissa viisivuotiaana pyörinyt. Äidillä tuli onnen kyyneleet, kaikesta huolimatta. Vaikka ei mitään olisi eikä mitään osaisi, hän on rakkaampi minulle, kuin elämä itsessään.

Kuuntelimme pojan kanssa tämän. Ummistakaa korvat muutamalle huonosti valitulle sanalle, kuunnelkaa asennetta. Poikaan upposi. Hän on silti kaikesta kiitollinen.

Cheek- onnen kyyneleet