Turvapaikka

Ugh. Terve. Hengissä ollaan. Läheltä liippasi, etten ihan muurautunut umpeen ja julistanut sotaa maailmaa vastaan. Sellaista on elämä joskus. Sitten näytät aamulla (lähes) nättiä naamaa töissä ja menet sillä silmänräpäyksellä paikkailemaan tilanteita, sillä kohta alkava palaveri on oltava kunnossa, eikä vastuut ole selvät. Nopeasti oli karjalanpiirakat pöydässä, kahvi keitettynä, kupit aseteltuna, läppäri avattuna, (ATK-keskukseen soitettuna, sillä meillä on viha-suhde työläppärin kanssa. Hää yleensä keskittyy temppuilemaan eikä päästä edes kirjautumaan sisään, varsinkin, jos on korkea-arvoisia virkamiehiä kylässä). Selvisin. Heitin hyvät kommentit. Puhuin, jos tuli tyhjä hetki. Kiitin, esittelin, passasin. Uskon jopa, että sain muutosta aikaan. Hyvä minä.

Loppupäivän puhaltelin ja sain aika monta muuta asiaa valmiiksi. Jotain mieleni tilasta kertoo se, että lähdin kesken työpäivän ostamaan evästä ja hoitamaan pientä asiaa klo 13.30. Yli 45 min. siinä meni, ja seisoin lähinnä hädissäni hyllyn edessä, kun en löytänyt tarvitsemaani tuotetta. Puhelin soi ainakin viisi kertaa, selviteltiin lasten kanssa kuulumisia, välitettiin viestiä isille, jätettiin soittopyyntöjä ja kirjoitettiin numeroita salaatinkastikehyllyn edessä lattialle käsilaukusta ulos revittyyn reseptikuittiin.

Vaikka uikutin, kun mieheni kertoi, että ylityöksi menee ja reilusti, taisin salaa olla ihan tyytyväinen, että oli pakko mennä illalla paikalliseen koripallo-otteluun poikien kanssa. Kolme neljännestä istuin kuin tatti. Kun soitto tuli, että työt ohi, olen kohta paikalla, vilahdin kotiin ja astuin valmiiksi lämmittämääni saunaan. Tsuh.

Sanoin kerran illan kääntyessä yöksi, lempeän löylyn puskiessa hikeä, että tämä sauna on minulle kuin turvapaikka.

Mitä sanoi mieheni? Hän oli samana päivänä katsellut kaupassa kirjaintarroja ja ajatteli ostaa saunan oven yläpuolelle sanan "refuge". Turvapaikka.

Parempaa loppuviikkoa!

http://virtuoosi.pkky.fi/suoma/sivut/sauna.htm