Alku oli todellinen taistelu itseä vastaan. Ei meillä mitään huippukartanoa ole, mutta yli 140 neliötä tehokasta tilaa kuitenkin. Puhuin aluksi pienen puheen itselleni. Se olin minä, joka ruinasi pitkään isoa omakotitaloa. Sanoin aina, että kyllä sitä mielummin siivoaa isoa kaunista kotia, kuin pientä, jossa ei tavarat mahdu minnekään. Tässä sitä oltiin, peiliin oli katsominen. Tässä se talo nyt on, miksi minä en siivoa, kun olen koko päivän yksin kotona. Haluaisinko mielummin siivota tänään sitä vanhaa kotia? No en. No hommiin siitä sitten.
Siistin ruokatilan, siirtelin tuolit ja imuroin leivänmurut. Siistin olohuoneen, vein pianon päältä Gigantin kuitteja ja lego-ukkoja oikesiin osoitteisiin. Imuroin kaikki lattiat, imuroin myös työhuoneen. Imuroin keittiön ja kodinhoitohuoneen. Laitoin siinä samassa inspiksessä koneeseen lisää pyykkiä. Luuttusin lattiat. Lajittelin varmaan neljä koneellista pyykkiä taas kodinhoitohuoneen pöytätasolta. Käytin varmaan kaksi tuntia keittiön siivoamiseen. Mokoma, kun kaikkea turhaa kerääntyy pöytätasoille: kynänpätkiä, mainoksia, tyhjiä purkkapusseja, legon osia, tympeitä asiakaskortteja, joilla ei koskaan tule tekemään mitään. Niitä sitten juoksin paikoilleen ympäri kotia. Osan laitoin suosiolla roskiin, eikä kukaan tule niitä kyselemään.
Pyyhin kaikki pöytätasot, raaputin keraamisen lieden, heitin kaappiin turhat riisiboksit ja mummon muusit, jotka ovat vaan jääneet laittamatta pöytätasoilta pois. Irrotin jopa tiskialtaan ritilän ja rapsutin sen tiskiharjalla. Luutusin keittiön lattian ja siirryin vielä siivoamaan vessaa. Se oli myös hauskaa puuhaa, toisten sotkuja ja roiskeita jynssätä. Imuroin myös jo vähän hyytyvillä voimillani eteisaulan ja näytin aulan kaakelille moppia. Viskoin turhat lojumaan jääneet pipot ja hanskat kaappiin.
Nyt tämä siivoaja laittaa omat hanskansa jo naulaan tältä päivältä. Niin paljon jäi vielä tekemättä, mutta kun minua on vain yksi. Muulle perheelle on kummasti tullut pelireissujen jälkeinen päänsärky...
Joten ensi viikkoon lähdetään seuraavin aatoksin:
0 comments:
Post a Comment