Mauritius

Sen ihmeemmin erittelemättä- minulla on n. 50 maata, jossa olen käynyt. Onnellinen olen ollut siinä mielessä, että en ole käytännössä koskaan matkustanut kauas kalliisti, matkatoimistoille tonneja ja tonneja pulittaneena, vaan minun maailmani on tullut pieneksi ensin vanhempien työn, sitten omien seikkailujen ja myöhemmin perheen työksikin kutsuttujen seikkailujen kautta. Olo on ollut välillä reissussa aika rahaton, mitään diplomaattimeininkiä ei meidän taloudella saada, mutta esim. lasten kanssa toteutettu vapaaehtoistyön kahden vuoden jakso, 40 paikkakuntaa 20 maassa sujui paljon myös luontoa ja sen sellaista ihmetellessä.

Tänään kun tuon ilma on ollut aika kylmä, nuorempi poikani innostui katselemaan varmaan muutamaksi tunniksi kuvia tuosta valtavan isosta reissustamme. Hän imi kaiken itseensä, halusi nähdä itsensä ensiaskeleet Madagaskarilla, koulun retken rannalle Seychelleillä, dyynileikit Arabiemiraateissa, "oonks mä ollu Sri Lankassakii", upean eläintarhan Singaporessa, pilvenpiirtäjät  Hong Kongissa, lyhyen rantalomamme kuvat Filippiineiltä, kuvat Taiwanista ja Japanista. Jokaisessa maassa on niin oma tunnelmansa ja uskon, että lapsikin sen jotenkin aistii.

Itse jumitin myös kuvien ääreen. Niin paljon olisi hauskoja juttuja, että vaikea on mistään aloittaa. Sitä paitsi minua ärsyttää se, että tästä tulisi joku muistelublogi ja unohtaisin elää tätä päivää. Monesti kun katson kuviani, olen vähän surullinen ja kaihoisa. Ehkä en pääse enää koskaan takaisin. Olemmeko nyt sitten aina tässä vaan? Kuka tietää. Nyt ollaan. Mutta onhan tuo aika kiva aarrearkku, kun voi lasten kanssa elää uudelleen trooppiset sademetsät ja suurkaupunkien vilinät.

Tänään tuntui kaikista eniten Mauritiukselta. Ihan huvikseni katselin netistä hintoja sinne. Vastaavanlaisille mestoille saisi meidän perhe pulittaa sellaiset vähintään 10 000€. Tyydyn siis vanhoihin kuviini!

Tämä ranta löytyi yli tunnin ajomatkan päästä pääkaupunki Port Louisista pohjoiseen. Meillä oli ihan veikeä taksimatka. Pyydettiin, että kauniille rannalle, kiitos. Mielessä välkkyi kirkas vesi ja puuterihiekka. Eka stoppi. Kamala ranta, mustaa kiveä, paljon intialaisia, äänekkäitä seurueita vaatteet päällä uimassa. Kiitos mennäänkö vielä eteenpäin. Kauniimpi vielä. Kolmen, neljän vastaavanlaisen pysähdyksen jälkeen tuli tämä. Passaa. Lapset pidettiin tämän matkan ajan tyytyväisinä monella nipulla mehukkaita rambutaneja.

Mauritiuksen kasvitieteellinen puutarha, taateleita vissiin.

Kasvitieteellisessä puutarhassa lapset saivat syöttää ahnaita kaloja leipäpalasilla.

Mangrovea

Tähän rantaan liittyy pienehkö seikkailu. Olimme pienellä porukalla liikkeellä auton kanssa, tavoitteena vapaapäivän jo tutuksi tullut täydellisen rannan etsintä. Lähdimme tällä kertaa kaupungista etelään. Onnistuimme ajamaan niin monen risteyksen läpi väärään suuntaan, että loppujen lopuksi, monen sokeriruokopellon läpi tultuamme ajoimme jonkun yksityisen huvilan pihaan.... Pakki päälle ja pois. Taas sukkuloitiin täysin nimeämättömillä teillä. Sitten avautui ranta ja sen eteen parkkipaikka. Nyt saa olla, tämä on hyvä! Kyltissä luki Flic en Flac. Outo nimi, mutta hieno ranta. Pulikoitiin kirkkaassa vedessä, kaivettiin hiekkaa ja nautiskeltiin upeasta kelistä ja rannasta. Myöhemmin saimme käsiimme turistiesitteen. Sen mukaan Flic en Flac on yksi saaren upeimmista rannoista. Bingo.