Raclettea ja Mamma Miaa

Yhtenä iltana teimme yhdessä perheenä Raclette-illan. Se oli ensimmäinen kerta, kun innostuimme käyttämään minun joululahjaani perhe-illan viihdykkeeksi. Ostin pekonia, paprikaa, pikkutomaatteja, tölkkisieniä, minimaissintähkiä ja pieniä suolakurkkuja. Keitin isoja perunoita valmiiksi.

Jokainen lämmitteli Raclette-juustoaan omalla pikkupannullaan aikuisten käännellessä hurmaavalta tuoksuvia aineksia pannulla. Yht'äkkiä meillä oli ihan kesäillan tuoksut olohuoneessa! Ruoka upposi hyvin, mutta mikä parasta, telkusta sattui juuri tulemaan Mamma Mia!- elokuva. Itse olen sen muutamaan kertaan katsonut ja vaikka se onkin monessa mielessä naiivi, musiikki ja upeat Kreikan saariston maisemat tekevät elokuvaan niin mielettömän tunnelman, että aina sitä katsoessaan tulee hyvälle tuulelle.

Yksi asia minua hämmästyttää. Tiedän, että rapakon takana rahassa kylpevillä tähdillä on ehkä myös oltava kykyjä, että pinnalle pääsee oikeasti. Kuitenkin se, että elokuvassa monet James Bondiksi ja muiksi sankareiksi muuntautuvat näyttelijät uskaltavat laulaa repliikkinsä ihan oikeasti, on kunnioitettavaa. Siinä ottaa varmasti riskin maineensa kannalta, kun kamera käy ja laulua pitäisi irrota. Meryl Streep on siitä erikoinen näyttelijä minulle, että en tiedä yhtään hänen elokuvaansa, josta en pitäisi. En ole myöskään kertaakaan nähnyt hänen näyttelevän huonosti tai edes keskinkertaisesti. Kun Pierce Brosnanit, Merylit ja muut pistivätkin laulaen, pojat jäivät seuraamaan yllättäen elokuvan ihan loppuun saakka. Niin, ja se asia, mikä minua hämmästyttää? Meryl ei petä taaskaan. Hän laulaa minulle kyyneleet silmiin. Rohkea nainen. Kuunnelkaa vaikka itse:

The Winner Takes it All

Katsotaan, kuka vie pikkuisten oranssin pallon pomputtelijoiden potin, siitä myöhemmin!