Spain, my getaway! Espaja, irtiottoni!

Tänään ei taaskaan mennyt putkeen! Mieletöntä! Ollaan jo aika hyviä arjen mokaamisessa, sanoisin. Tänään isompi poika ei rassukka ollut ymmärtänyt minun hänelle järjestämää kolmen kyydin ketjutusta harkoista toisiin. Oli sitten kohteliaasti ihan "kiitosei" sanonut, kun oli noutaja hakenut. Niinhän siinä kävi, että tulin nälkäisenä kotiin, löin ruokaa mikroon ja katselin kodinhoitotilan lattialle. Siellä oli laukku. Se laukku, joka olisi pitänyt olla pojalla juuri avauksen kohteena salilla kaupungin toisella puolella sillä sekunnilla. No jaa, ei siitä sen enempää. Monen mutkan jälkeen olen nyt uudelleen kotona ja tunnustan nyt ihan suoraan: mielikuvamatkan tarve on valtava. Kolme päivää arkea, ja olen valmis palaamaan viime kesän lomamaisemiin. Tässä teille muutama fiilistelykuva. Olemme nyt kolme kesää peräkkäin käyty samassa paikassa Espanjan aurinkorannikolla, kun on hyvät suhteet ilmaisen, melkoisen naftin, mutta siis Ilmaisen, asumuksen omistajiin. Nyt irti arjesta kaikki, hops!! Minä aion nyt muistella:

 

Today all things didn't go according to plan, once more! Amazing! We're getting good at screwing up weekdays! Today the older (poor) boy hadn't understood the three-lift-dropoff plan from practice to another and he had kindly declined when being offered the pre-arranged lift. Oh the feeling when I came home, saw his bag in the utility room and thought:"That is the bag he should be unpacking at his practice at this very minute!" After many turns I'm home again and my need to travel away in my mind is veeery strong. Three weekdays and I'm ready to go back to our holiday destination from last summer. For three summers in a row we have been offered, very fortunately, a small but read: free accommodation in the Costa del Sol region in Spain. Now, away from this day, I'm going to endulge in these:

 

 

Upeita bougainvilleja valkoiseksi rapatussa, uneliaassa rantakylässä, jossa maistelimme paistettuja sardiineja ja mustekalarenkaita varpaat hiekassa, suolaa iholla. Tarjoilijan nimi oli Manolo. Voi Manolo-rukkaa ja sen höykytyksen määrää, kun oli aina väärässä paikassa väärään aikaan :D Lovely Bougainvilles in a sleepy, white beach village. We ate sardines and squid our toes dug in the sand, skin still salty from the sea. The waiter was called Manolo. Poor Manolo was always in the wrong place at the wrong time :D

Muistamisen arvoinen hetki La Alhambran linnoituksessa. Olin juuri mennyt napauttamaan miehelleni, että ihan kun hän ei nyt onnistuisi tuossa valokuvien otossa. Sitten hän otti tämän, ihan kuin kostoksi! A moment to remember at La Alhambra fort. I had just incidentally told my husbans that he's not much of a photographer. Then he took this, as if for revenge!

Ihan aikuisten oikeita, tuoreita makkaroita lähikaupasta. Muutaman euron hinta ei päätä huomannut, ja illan menu lasten nukahdettua oli maalaispata-tyyppinen makkara-kasvishässäkkä, joka sisälsi mm. porkkanaa, tomaattia, valkosipulia, hitusen inkiväärinjuurta ja herkkusieniä. Voin kertoa, että tuoksui rappukäytävään. These sausages are for real! We got them from the convenient store next to us and I can tell you, the price was not the issue! The home restaurant served this simmering delight after the boys had gone to sleep and it contained the country-style sausages, carrot, tomatoes, garlic, a hint of fresh ginger and mushroom slices. I can tell you, the scent slid to the staircase.

 

Valkoinen Granadan kaupunki. Ei sanoja. Olisin voinut istua loppuviikon tämän maiseman edessä. Granada old town. No words. I could have gazed at this beauty for the rest of the week.

 

 

 

La Alhambra yllätti. Olen nähnyt Taj Mahalin monesti, kiivennyt Kiinan muuria ja kolunnut Egyptin temppeleitä. Tämä oli käymisen arvoinen keidas, islamilaisen kulttuurin ja andalusialaisen perimän yhteensulautuma, jota oli harkiten rakennettu alueena tuhansia vuosia. Sinne uudestaan joskus, ehdottomasti! La Alhambra was a surprise. I have seen the Taj Mahal many times, climbed the Great Wall and made my way through Egyptian temples. This was an oasis worth visiting, a blend of islamic culture and Andalucian heritage. I'll revisit, for sure!

Bravuurini. Yksinkertaista, helppoa, ja se vie kielen mennessään. Ravut paistetaan voissa, jossa on haudutettu valkosipulia ja inkivääriä. Ravut paukautetaan kuumaan pannuun kunnon kohinalla, käännellään, lisätään suolaa ja pippuria, lorautetaan sekaan valkoviiniä ja päälle puristetaan pari lohkoa mehukasta limea. Pienen kääntelyn ja haudutuksen jälkeen silputaan korianteria päälle. Tätä ei voita mikään, yksikään paikallinen ravintola ei ole tullut tätä makuelämystä lähellekään, oikeasti. My masterpiece. Simple, yet delicious. I simmer garlic and fresh ginger in butter, the swoosh in a load of shrimp, then I toss them and add salt and pepper, a splash of white wine and twist a few limes to give tangyness. After a short simmer I chop fresh coriander on top. There's honestly nothing that can compete with this, no local restaurant has been able to offer me an experience even close to this one, serious.

Paikallinen ulkogrilli on auki juuri silloin, kun se itse haluaa. Kun terassilla alkaa hiilet kuumeta, paikka on kuin nuijalla lyöty paikallisista. He jonottavat, etuilevat, heiluttelevat seteleitä grillaajille. He syövät hikisinä, savuisina, kovaan ääneen puhuen, seisten valkoisten aitojen sisäpuoellla, vaikka tilaaa olisi paremmin kadun puolella. Ihana mieheni meni sinne yksin eräs ilta ottamaan kosketusta. Hän kysyi viisaan kysymyksen:"mitä menee eniten?" Kuulemma näitä kahta. Niitä ei tarvitse paljon, ne maksavat aika mukavasti, eikä mausteena ole kuin grillihiilen katku, merisuola ja sitruuna. Elämystä ei voita mikään. The local outdoor grill is open just when it wants to. When the coals begin to warm up, the terrace is packed with locals. They cueue, budge in, wave their money at the chefs. They eat being sweaty, smoky, talk loud , standing inside the white fence, although there would be more room outside. My lovely husband went there one night and asked a wise question: "what do you sell the most?" They told, these two. You don't need a lot of it, as they cost quite nicely, and there's nothing more to spice up the sweet meat except the charcoal, sea salt and lemon. But the experience is unbeatable.

Ranta. Kirkas välimeren vesi. Pehmeä hiekka. Euforinen, aurinkoa ottanut iho illalla. Merisuolaa hiuksissa, hiekkaa varpaiden välissä. Helmeilevä aurinko aaltojen välissä, kun sukeltaa kohti pohjaa. Taidan sittenkin säästää keväällä, että päästään tänne vielä uudelleen. The beach. Clear Mediterranean water. Soft sand. Euphoric, suntanned skin in the evening. Sea salt in your hair, sand between your toes. The glittering sun beneath waves, as you dive to reach the seabed. I think I'll save money after all to go there once more.