Olin pakannut laukkuni, jopa sisäkengät oli mukana, puhumattakaan nyt hikikarpalot otsalla sovitetuista mekoista ja siitä sukkahousuvyyhdistä, minkä heitin laukkuun näppituntumalla. Olin aamulla jo auton- mieheni farmariauton- kanssa matkalla töihin, ja suoraan työpäivän päätteeksi Helsingin Oopperaan, La Traviataa katsomaan. Juhlaa keskellä arkea, mies hälyytetty kotiin ennen aikojaan iltapäivllä, padallinen ruokaa jääkaapissa.
I must have known. As Santa brought, via my mom, tickets to the opera at Christmas, something always must go wrong when it's time to go! Noumerous times as I've opened the door to leave for a girls' nigt out, something has gone terribly wrong. This time was no exception! I had packed my bag, ready to go to the Helsinki Opera house right after work to see La Traviata, thrown in my bag my indoor shoes and a jumble of pantyhoses, as my husband had offered to take my car to his work, thus leaving me to drive with his car the longer trip.
Aamulla työmatkalla soi puhelin. Mieheni siellä kertoi tuntemuksistaan. Hän oli ystävällisesti tarjonnut oman autonsa minulle, pidemmälle matkalle, ja minun Toyotan hän oli ottanut itselleen. Se on sellainen, no, perusauto. Jälleenmyyntiarvo laskee silmissä, you know. Hän oli vetänyt aamulla kahvasta vetääkseen tuolia taakse ja NAKS, selkänoja oli levällään makuuasennossa. Aja siinä nyt sitten viereiseen kaupunkiin töihin. Ehdotin, että jos hän menisi valtatien sivuun ja yrittäisi rämplätä vipua. Oli kuulemma jo tehnyt. Myöhemmin kuulin, että pahin tilanne oli, kun valtatiellä olikin ollut onnettomuus ja tämä yksi työn sankari oli selkä esimerkillisen suorana istunut ratissa kun poliisi oli ohjannut liikennettä onnettomuuspaikan ohi. Selkäanoja edelleen makuuasennossa. Tämä on siis niiiin meidän arkea!
In the morning, as I was driving to work, my phone rang. My husband shared his feelings, as the seat in my car had collapsed as he was trying to adjust it and now the back side hung loose as he maintained a good and healthy posture as he was driving quite a long way! Not to mention the accident at the roadside and the police controlling traffic as he sat there holding his posture- without a back of a seat to lean onto!
No, loppu hyvin ja niin edelleen. Työpäivän jälkeen istuin oopperassa ja annoin Violetan tanssia, laulaa, räiskiä kuohuviiniään pitkin lavaa ja yskiä itsensä henkihieveriiin. Hieno ilta, sanoisin. Ja autokin tuli kuntoon, maksutta. Erityisen iloinen olin siitä, että siinä me kolmen sukupolven naiset istuimme, mummin kanssa välillä käsistä pidettiin, siskon kanssa supateltiin, äidin kanssa illalla unille mennessä jutusteltiin. Siunaus on tuollainen elämässä.
Well, it all ended up well. After a day of work I sat at the opera, and let poor Violeta dance, sing and spill her sparkly wine before coughing herself to death. I was especially happy that the car turned out ok without any costs. As we sat there, occasionally holding hands in the dark auditorium with grandma, whispering away with my sis and talking about it all with mom before going to sleep, I felt blessed.
Tässä se ehkä tunnetuin kohtaus/ here's the probably best known scene :D
Posts
0 comments:
Post a Comment