Melkein siivosin!

Tänään on ollut kunnon räytymispäivä. En osaa rentoutua kotona ja nauttia pakollisesta vapaastani käytännössä ollenkaan. Olen ollut lähes itsekin sairas huolesta, kun poikani ei aamuun mennessä ollut osoittanut tervehtymisen merkkejä. Valtavan paljon järjestelyjä pitää toimittaa, että kaksi ihmistä saa sitten olla sen päivän kotona. Soita kahteen eri numeroon töihin. Soita koululle. Soita lääkärille. Odota open soittoa. Odota lääkärin puhelinaikaa. Soita uudestaan töihin, kun selviää, että ei tästä oikeasti nyt enää töihin tulla. (Muuten olisin saman tien sanonut, että en tule, mutta kun tuo kunnallinen työehtosopimus tietää, että 10-vuotiaat ja sitä vanhemmat lapset pärjäävät sairaana yksinkin. No eivät pärjää. Siinä paloi taas yksi vuosilomapäivä!)

No, uudet lääkkeet, uudet kujeet. Iltaa kohden on pojan olo parantunut ja minä sain apteekkireissun yhteydessä tehtävänannoksi ostaa pussi-kanttarellikeittoa ja muuta samanlaista pehmeää, vatsalle sopivaa "sairastamisruokaa". Näyttää toimivan. Iltapäivällä läksylähetti toi ison kasan läksyjä ja pari puuttuvaa kirjaa. Poikani kyllä huomasi aika heti, että vieläkin puuttuu pari kirjaa. Se on vielä huomenna käytävä koulun kautta. Tässä tulee nyt kolmen päivän poissaolo, kun päälle on ne kaksi päivää ennalta sovittuja urheilukoulutestejä. Kerrankin myös mieheni työ joustaa. Ilmoitin jo hyvissä ajoin, että mies on vaan hyvä ja tyhjää kalenteriaan, minä olen yleensä aina kotona, jos lapsi sairastaa. Nyt tämä urheiluvarustelu, kuskailut ja välineet on selvästi miesten juttu. Siihen se tyytyi.

Nuorempi ehti harkkojen puutteessa käydä potkimassa palloa kaverin kanssa hallilla isojen poikien harjoitusvuorolla. Niin, jalka ei enää tänään ole kipeä. Se nilkuttaminen loppui sunnuntaina viimeisessä pelissä! Pikkuisen liian myöhään. No, tärkeintä on, että se siis loppui. Tänään on jo sitten soiteltu useampaan kertaan vielä lääkärin ja laskutuksen kanssa, kun ei sitä jalan röntgenkuvaa nyt varmaan tarvitsekaan. Hyvä niin.

En ole laittanut tiskejä. Pesty pyykki odottaa viikkausta. Sitä on monta koneellista. Ruokaa sentään tein, kinkku-herkkusienipiirakan. Maailman helpoin, eilen keksitty resepti. Piirakka on kummallakin tekokerralla hävinnyt kokonaan tunnissa. Jaa ohje? Osta valmis pakastepiirakkataikina. (Heh. Sanoinhan, että tämä on helppo). Levittele se pehmentyneenä pyöreään vuokaan, joka on voideltu. Päälle pussillinen kinkkusuikaleita, tölkki herkkusieniä ja iso tölkki ruokakermaa, mihin on sekoitettu erikseen kaksi kananmunaa, suolaa ja pippuria. Ainoa, joka vaatii vähän työtä, on pienen juustoköntin raastaminen, ihan sen verran, että pinta paistuu mukavan rapeaksi. Kyllä olisin valmis tuunaamaan tuota vaikka miten: ananasta, puolikkaita pikkutomaatteja, tuoretta basilikaa, persiljaa, paprikasuikaleita. Nyt tämä oli tällainen vatsaystävällinen vaihtoehto, ei mitään närästystä aiheuttavaa.

No juu. Isompi teki useamman sivun läksyjä ja halusi mennä katsomaan omia harkkoja ja heittelemään koreja. Pienempi lähti vielä kaverin pihalle luistelemaan pihakentälle. Tunti ilman lapsia, hiljaisuutta. Mitä minä siis täällä netissä teen?!?