Uniongelma

 Klo 4 aamulla kuului kolahdus. Jatkoin unia, en oikein tajunnut, mistä oli kyse. Kohta 11-vuotias tuli sanomaan, että "äiti hei, mä huitasin unissani vesilasin alas yöpöydältä. Grreit. Ylös, ei äkäilyä, sellaista sattuu, haetaan paperia. Luututtiin lattia yhdessä ja poika kuukahti saman tien suorin vartaloin uudelleen petiin. Hän oli aika lailla "over and out". Noh, palailin sitten hakemaan kamppeitani sohvalta ja lähdin ukkelin viereen sänkyyn. Ei olisi pitänyt. Vartin kuuntelin sitä tuhinaa ja menoa. Kolmeen kertaan tönäisin ja sanoin, että rentouduhan nyt. Ei auttanut. Onneton sitten raahustin takaisin sohvalle ja tein pedin siihen.

Vaan mitäpä kävi? Uni ei enää tullut. Kamala tilanne. Alunperinkin uniaikaa oli ollut kännykän herätyksen mukaan vain 6h 44 min. Makasin varmaan tunnin aloillani. Mietin huomisen kuviot, tajusin, että meillä on yksi lupalappu tulostamatta (vanhempi lähtee "äfseensä" kanssa lähikaupunkiin jalkapalloturnaukseen viikon kuluttua perjantaina ja siihen tarvitaan poissaolopyyntö koulusta. En komppaa, mutta pakko tavallaan anoa, kun hänet oli tällä kertaa valittu siihen "vähän kovempaan porukkaan"). Nooh, sitten yritin katsoa telkkaria. En muista enää, mitä sieltä tuli, mutta jotain uutisikkunan tapaista tuijotin jonkin aikaa ja yritin vaipua pois. Ei mitään. Tulistuin, nousin ylös ja menin keittiöön. Minulla oli nälkä. Olin unohtanut syödä illalla mitään. Ehkä nälkä esti nukahtamasta. Laitoin leivän paahtimeen. Söin sen heti, vieläkin nälkä. Ajattelin, että mikäs tässä valvoessa. Laitoin valot, aloin tyhjentää tiskikonetta.

 

Kello oli jotain viiden jälkeen. Tyhjensin koneen, söin toista leipääni ja olin vakuuttunut, että nyt se uni tulee. Sain tiskipöydän melkein kokonaan raivattua, ennen kuin kuulin ne tutut askeleet makkarin suunnalta. Mieheni siellä ällisteli touhujani tukka pystyssä, silmät sirrillään. Kehotti menemään nukkumaan, "yritä nukkua". Joo kiitos vinkistä, just tuota itsekin ajattelin! Kuningasajatus, nukkuahan tässä pitäisi, miksen hoksannut! Kerroin myös, että herra oli vetänyt ihan omaa showta sängyssä, siinä osasyy tähän intopinkeään tilaan. Hän ystävällisesti ehdotti, että voi itse tulla sohvalle, mutta ei. Itse sanoin jääväni nyt sohvalle, menköön hän sänkyyn. Puoli kuudelta kun menin uudelleen sohvalle, alkoi ihanasti todellisuus ja unimaailma rikkoa toistensa rajoja. Mahtavaa, uni tuli.